Niin, elämä ei ole ollut avioliittoja, ei edes yhtä. Ei kihlauksia, ei edes yhtä. Ei lapsia, ei edes yhtä. Ei siksi, etteikö olisi tullut, en vaan ole halunnut. En ole ajautunut, kuten jotkut saattavat tehdä.

Surkeaako ja pohjatonta? Ei lainkaan. En edes tiedä, mitä olen menettänyt. Kun ei tiedä, ei voi kaivata. Liikaa ainakaan. Ehkä päinvastoin. Elämä on täyteläistä, ei täydellistä. Se on myös arkea, ei kuitenkaan harmaata. Se on juhlaa, pientä joka päivä. Toisinaan myös suurta. En puhu vapaudesta, kenelläkään sitä ei todellisuudessa ole. On vain valintojen vaihtoehtoja. Ja pakkovalintoja.